Hyvää joulua

Hyvää joulua rakkaat ihmiset.

Jo vuosien ajan minulla on ollut tapana jakaa jokin ajatus jouluun liittyen sosiaalisessa mediassa. Haluan tehdä niin tänäkin vuonna, vaikka aivoni ovatkin aika tehokkaasti loma-moodissa. Ehkä siitäkin syystä jaan luettavaksi joulu-aiheisen pätkän syksyllä julkaistusta kirjastani. Tällä tekstillä tahdon toivottaa jokaiselle mahdollisimman hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

* * *

“En pääse yli joulusta. Kirjoittaessani tätä on tammikuu, joulu on juuri takana. Kerrostaloni sisäpiha on täyttynyt pois heitettävistä kuusista, ja joulusta on muistona lähinnä turvotus. Silti joulun ydinsanoma tuntuu yhä ajankohtaiselta. Vaikeiden elämän olosuhteiden keskellä tuo sanoma on muuttunut aina vain ajankohtaisemmaksi. 

Ensimmäisenä jouluna tapahtui jotakin, mitä kukaan ei osannut odottaa: Jumala tuli ihmiseksi. 

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14) 

Apostoli Johannes kirjoittaa Sanasta – Jumalasta, joka on aina ollut ja joka lopulta tuli lihaksi, ihmiseksi ihmisten keskelle. Johannes kertoo, että hän on nähnyt tämän Sanan ja viettänyt hänen kanssaan aikaa. Tällaista ei tapahdu joka päivä. 

Monien suurten maailmanuskontojen perusasetelma on, että jossain on olemassa jokin jumala tai korkeampi voima, jota ihmisten tulee lähestyä, tai yrittää lähestyä, esimerkiksi hyvien tekojen kautta. Sitten tämä jumala valitsee, ottaako ihmisen vastaan. Tässä suhteessa kristinuskon sanoma on poikkeuksellinen: Jumala itse lähestyy ihmistä, ja ihmisen tehtäväksi jää valinta Jumalan vastaanottamisesta. Tämän huipennus oli siinä, kun Jumala lähetti oman poikansa maan päälle. 

Se miten kaikki tapahtui, hämmästyttää minua jatkuvasti. 

* * *

Elokuu 1997. Olin neljätoistavuotias ja seisoin jännittyneenä tuhansien muiden kanssa Helsingin Olympiastadionilla. Yhtäkkiä jättimäisillä näytöillä alkoi pyöriä video, jolla avaruussukkula seikkaili vuoristoradan kiskoilla ympäriinsä. Lopulta matka päättyi ja valtava sukkulan kärki nousi lavalle. Raivoisasti hurraavan yleisön saattelemana Michael Jackson käveli ulos laitteesta ja aloitti shown, jota seurasin ihmeissäni, tosin lyhyenä nuorukaisena lähinnä periskoopin kautta tähyillen. 

Kaksi tuhatta vuotta aiemmin eräässä maan kolkassa ilmapiiri oli yhtä lailla jännittynyt. Kokonainen kansakunta odotti Messiaan, voidellun kuninkaan, pelastajan tulemista. Lopulta odotus palkittiin. Jumala saapui maan päälle ihmisenä. Mutta kun Jeesus tuli Tellukselle, hän ei saapunut paikalle avaruussukkulalla, tavoittamattomana supertähtenä. Jeesus saapui avuttomana vauvana, yleisönään vanhempiensa lisäksi muutama maatalon eläin. Ensimmäinen ääni Jumalan suusta maan päällä oli rääkäisy hänen keuhkojensa täyttyessä hapesta. 

En käsitä. Eikö Jacksonin tyylinen sisääntulo olisi ollut hieman vakuuttavampi? Jeesuksen sisääntulo maailmaan oli outo. (Okei, niin oli Jacksoninkin.) 

Ensinnäkin, Jumala päätti syntyä. Tämä on mielestäni hyvin kummallinen valinta – Jumalalla on kuitenkin täysi vapaus valita tapansa saapua paikalle. Halutessaan Jumala olisi voinut vain tärähtää maan päälle kuin Thor kaukaisesta avaruudesta. Pa-pam! Tässä minä olen, Jumala, teidän pelastajanne! Mitä tyypit? 

Mutta Jeesus syntyi. On täysin mahdotonta kuvitella maailmankaikkeuden luojaa sikiönä. Sitten vauvana. Sitten tavallisena lapsena. Teini-ikäisenä. Varhaisaikuisena. Kauhea vaiva. Jeesus aloitti julkisen toimintansa vasta kolmekymppisenä. Olisi kai helpompia ja nopeampiakin tapoja. 

Jeesus ei myöskään syntynyt Jumalan oletettua arvoa vastaavassa ympäristössä. Jeesus ei syntynyt esimerkiksi Jerusalemissa kuninkaalliseen perheeseen, vaan keskellä ei-mitään aivan tavalliseen perheeseen. Koko syntymä tapahtui paikassa, jota voisi verrata nykypäivän autotalliin. Syntymää oli autonrenkaiden ja työkalujen sijaan seuraamassa kokoelma kotieläimiä. Vastasyntynyt vauva laitettiin lopulta lepäämään eläinten syöttökaukaloon – seimeen. Tiskialtaaseen. 

Tätä ihan huikeaa tapahtumaa pääsivät todistamaan aivan tavalliset paimenet, joita kukaan ei pitänyt juuri minään tuohon aikaan. 

Ja vielä yksi juttu! Jeesuksen syntymä tähän tavalliseen perheeseen ei ollut iloinen, onnen täyttämä tapahtuma, niin kuin esikoisen syntymä yleensä on, vaan suuri kriisin aiheuttaja. Maria ja Joosef eivät olleet ehtineet naimisiin, kun Maria oli jo raskaana, kuulemma Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jännitteisten väliensä lisäksi Maria ja Joosef joutuivat kestämään yhteisönsä ihmettelyn, epäilykset ja halveksunnan. Jeesuksen syntymän jälkeen koko perhe pakeni murhanhimoista kuningasta Egyptiin. Jeesus vietti ensimmäiset elinvuotensa pakolaisena. 

Ei kauhean näyttävä sisääntulo. Oikeastaan säälittävä. Jumala, ei vakuuta. 

Mutta Luojan kiitos se meni juuri näin.

* * *

Jeesuksen syntymä murskaa sen illuusion, että Jumala olisi niin kuin arvokkain viini Alkossa – liian korkealla pienille ihmisille, liian kallis suurimmalle osalle, jotain niin juhlallista, että sellaiseen on varaa juuri ja juuri kerran elämässä. Ehkä tämän vuoksi monet käyvät kirkossa vain juhlapyhinä; ehkä he ajattelevat, että Jumala on liian arvokas heidän arkeensa. Joulun odottamattomuus ja järkyttävyys on siinä, että Jumala saapui kyykkyviinitasolle. Jeesus oli paljon lähempänä El Tiempo -osastoa kuin kalliita ranskalaisia vuosikertaviinejä. Kuka olisi uskonut? Monet eivät uskoneetkaan; Jeesus oli liian arkinen Jumalaksi. 

* * *

Sanotaan, että Jeesus tuli näyttämään meille Jumalan. Tästä syystä olen onnellinen, ettei Jeesus saapunut tulisilla vaunuilla tai syntynyt kuninkaalliseen perheeseen, koska silloin hän olisi todennäköisesti jäänyt meille aivan tavallisille ihmisille hyvin kaukaiseksi. Samaistumispinta meidän ja Jumalan välillä olisi jäänyt hyvin ohueksi, ja yritys lähestyä häntä olisi vaivalloista ja pelottavaa. 

Silti monet kristityt vielä tänäänkin lähestyvät Jumalaa kuin kaukaista kuninkaallista tai vaihtoehtoisesti eivät lähesty ollenkaan. Monet ajattelevat, ettei nyt hyvänen aika Jumalaa kannata vaivata rahvaan ongelmilla. 

Kuitenkin Jumalan valitsema tyyli saapua maan päälle kertoo hänen päämäärästään ihmisiä kohtaan. Jumala ei halunnut, että häntä katsellaan etäisyyden päästä lavalla. Sen sijaan Jumala tuli pois lavalta, jonka olimme hänelle rakentaneet. Jumala tuli yhdeksi meistä. Lähelle. Lähelle syrjittyjä, ulkopuolisia ja kriisien keskellä eläviä tavallisia ihmisiä. 

Vaikka olisin kuinka kokenut läheistä yhteyttä Michael Jacksonin keikan ajan lavalla olevaan supertähteen, en voi kuitenkaan pahan päivän tullen soittaa hänelle pyytääkseni apua ja lohdutusta. Tällä tavalla toimivien henkilöiden ajatellaan menettäneen todellisuudentajunsa. Mutta Jeesuksen suurimpia viestejä oli, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle – yhteys Jumalaan on koko ajan auki, jokaiselle. 

Ymmärtääkö Jumala ihmisen elämää? Kiinnostaako häntä kipuni? Sanan tuleminen lihaksi vastaa kysymyksiin. Jumala ei koe vain etäistä sympatiaa meitä kohtaan, vaan häntä liikuttaa niin syvä empatia, että hän konkreettisesti astui saappaisiimme, jotta voisi ymmärtää meitä perusteellisesti. Jeesus eli yli kolmekymmentä vuotta tavallisen ihmisen elämää, hän tietää kuinka sotkuista ja kipeää ja epämääräistä elämämme on. 

Sellaisen kuvan, jossa Jumala nähdään etäisenä yksinvaltiaana, ongelma on, että siinä Jumala on aina yläpuolellamme eli ei täysin samaistuttavissa. Jeesuksen elämän käsittämättömin temppu on siinä, että hän tuli rinnallemme. Joulun sanoma on uskomaton: Jumala haluaa samaistua meihin – ja vielä ihmeellisempää – hän tahtoo, että me voisimme samaistua häneen. 

“Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:10—14.) 

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. (Matt. 1:23) 

Ei ihme, että paimenet poistuivat seimen luota ylistäen Jumalaa.” 

* * *

Kansikuva: Austin Neill on Unsplash